Hyväksytty laji

Kirjoittaja: TIMO MAJAMÄKIMopoilu on in paremmissakin piireissä. Paikallislehdissä on jatkuvasti merkkiväivä-palstan sankareista kuvia uuden ison moottoripyöränsä selässä.
Vaari- (ja mummu-)ikäiset esittelevät mielellään mopoaan, sitä elämänsä ensimmäistä. Varsinkin julkkikset ovat löytäneet nämä arvot.
Mikäs siinä, hieno harrastus on vihdoin alkanut. Kaikkimulleheti-ostoksille voi velaton ja vapaa marssia milloin huvittaa. Eikä silloin pihtailla.
Tapasin juuri kaverini joka aikoi tehdä toisin. Mopovuosia on takana jo paljon. Jostain hussen reuhusta se kai alkoi. Nyt vaan on päässyt parta harmaantumaan eikä jalka enää nuose entiseen malliin oikean moottoripyörän päälle. Hän ajatteli vaihtaa skootteriin. Harvinaisen terve pää kaverilla, sanoisin.

Kun tuota yhä kasvavaa uusien motoristien määrää katselen, taitaa isoin osa olla juuri skootterin puikkoihin sopivassa kunnossa. Jos sitäkään.
Provosoitukoon kuka haluaa (mihinkään katupyöräfoorumiin en tätä uskalla edes kirjoittaa), mutta ei taida papat tajuta ettei kaupasta saa sitä tärkeintä, ajotaitoa.
Täällä on siitä helppo puhua. Samaa kieltä tajuavan löytää kyllä.
Luulisin nimittäin että kokematon kuski uusine (katu)pyörineen on ihan pihalla.
Luulisin että hän välttää kaikin keinoin virheitä, eli naarmuja katteissa.
Luulisin että hän pelkää pirusti. Oppiiko silloin mitään tai ainakaan tarpeeksi?
Vai olenko väärässä?

Tunnen paljon "Pesosen Maroja" ja "Järvisen Timppoja", jotka ovat vuosikymmenet, lamakausista huolimatta jaksaneet hakata paisaria kiveen. Ajotaito testautetaan välillä kellottamalla. Mites muuten. Mootoripyöräily on näille tyypeille ajamista. Eikä haittaa vaikkei vanhan Maicon seksikkyys pure naapuriin, eikä paikallislehden kesälomuriin.

Mitä miettii vanhat sissit näistä höpinöistäni?

En juuri ole kiinnostunut toisten tekemisistä, mutta kun multakin usein kyselevät miten kannattaa homma aloittaa. Suosittelen pientä ja karkeakumista, vaikkei se synttärikuvissa hyvältä näytäkään.