Eturistisidekokemuksia, leikkauksesta paraneminen

Vanhoissa keskusteluissa kyseltiin eturistisideleikkauksesta paranemisesta...
Alotetaan tää uus keskustelu vaikka niistä kokemuksista.

Isänpäivänä "uusi ristiside" sai tulikasteen. Pyörä toimi hyvin, kiitos teidän neuvojen.
Jalkakin pelitti. Polvituet on tässä harrastuksessa pakolliset lopun elämän.

Eturistiside katkes lipoissa huhtikuun lopussa.
Jalka leikattiin toukouun puolessa välissä.
Kepit sai pois 1,5 kk leikkauksesta.
Kävelemään pysty jotenkin heinäkuun lopulla.
Konkkajuoksua pysty tekemään elo-syyskuun vaihteessa. Konkkajuoksu on laukkaamista.
Yhden jalan hyppyä (jalka irtos maasta, ilmaväli 1mm) pysty tekemään syyskuun lopussa.
Eka ajokerta maastossa marraskuun puolessa välissä eli 6kk leikkauksesta.
Vieläkään jalka ei ole yhtä vahva kuin originaali.

Tärkeintä paranemisessa on jatkuva treenaaminen ja venyttely sekä hyvä fysioterapeutti
jonka ohjeita tulee noudattaa.

Foorumit

Mulla edessä sama juttu. Ekaksi magneettikuvien perusteella näytti vain kierukka revenneen, mutta ortopedi näki kuvista, että siellä on myös eturistiside poikki.

Tehtiinkö sulle se nykyään kuulemma standardikorjaus, että otetaan pohkeesta kaksi polven koukistajajännettä, joista uusi ristiside nikkaroidaan? Koko homma onnistuu kuulemma tähystyksenä ja illaksi kotiin.

Juu noinhan se jotenkin menee, taisivat ottaa takareidestä varaosia. Toipuminen onkin sitten eri jokaisella. Allekirjoittaneella alle 1kk leikkauksesta ja olen raahautunut toistaviikkoa ilman keppejä.

Niin joo, tarkoitin minäkin takareittä enkä pohjetta :)

Kyllähän siinä kuntoutuksessa varmasti joka tapauksessa kestää turhauttavan pitkään, mutta eipä siinä mitään. Tärkeintä kuitenkin saada polvi taas niin hyvään kuntoon kuin mahdollista.

Hyvä aihe, josta olisi kaivannut paljon lisää tietoa silloin kun itselle tuo vamma sattui.

Eturistiside siis paukahti poikki toukokuun lopussa. Paikaltaan kaatuminen, kropan paino kuormana ja jalkaterä takertui hetkeksi. Se riitti. Ääni oli jotain rusahduksen ja pamahduksen välimuotoa, kipu sanoinkuvaamaton muutaman minuutin.

Kaksi päivää myöhemmin Koskiklinikalle lääkäriin astumisen aiheuttaman kivun vain pahentuessa ja jalan jäykistyessä. Varmaa diagnoosia en saanut, koska väljää polvessa ei tuntunut. Johtuen varmasti siitä ettei kivun kanssa jalkaa pystynyt rentouttamaan toisen repiessä sitä. Magneettiin käskettiin kahden viikon päästä, jotta polvi ensin rauhoittuu ja diagnoosi olisi varma. Siksi aikaa kävi käsky jumpata jalkaa ja palauttaa sen liikeradat. Magneetista viikko ja uudelleen lääkäriin, diagnoosi oli tuolloin jo selvä: eturistiside poikki ja kierukassa joku pieni repeämä. Viikon päähän sain leikkausajan, koska olin saanut polven liikeradat palautettua.

Vammasta leikkaukseen väli oli vaikeata. Toisillahan jalka on lähes normaali, minulla muutamakin askel normaalisti ja vamman sattuessa ollut kipu iski, onneksi sentään miedompana. Jo 300m kävely oli könkkäämällä aivan liikaa, lopussa joutui kivun vuoksi hyppimään yhdellä jalalla. Yhtään ei voinut kävellessä kaartaa kipeälle polvelle varaten ja pallon heittokin aiheutti kivun. Ei siis todellakaan mitään herkkua. Ajaa olisi periaatteessa voinut ja pystynyt, mutta kun ei saanut mopoa autoon.

Leikkaus sujui sitten todella hyvin, olin Koskisairaalassa kaiken kaikkiaan 3h, itse leikkaus kesti tunnin. Vanhat jämät höylättiin pois, porattiin muistaakseni 6mm terällä reiät molemiin puoliin, niistä läpi ilmeisesti reiden päälipuolisesta jänteestä siivu semmoisilla vuoden aikana pois sulavilla ruuveilla kiinni.

Kaksi päivää leikkauksesta kokeilin ensimmäistä kertaa astua pidellen keppejä ilmassa - no problem. 4vrk leikkauksesta jätin ne kepit sitten pois. Niitä ei oikeastaan tarvinnut kuin portaita alaspäin tullessa ja onnistui se ilmankin, tosin hitaammin. Jalka oli jo oleellisesti parmepi kuin kuukauteen. Tässä tapauksessa fysioterapeutin ohjeet olivat ristiriidassa lääkärin ohjeiden kanssa, lääkäri käski mennä kivun mukana ja fysioterapeutti lonksuttaa kepeillä, sekä tehdä niin vähäisen määrän niin kuormittamattomia harjoituksia jalalla, että loputkin olisi surkastuneet pois. 3vkk leikkauksesta oli seuraava lääkärikäynti, jolloin pystyin jo hyvin hyppäämään tasajalkaa muutaman kymmenen senttiä ylöspäin. 3vkk leikkauksesta seuranneena pitkänä viikonloppuna tuli käveltyä 20km, eikä polvi juurikaan vihoitellut. Se tavallaan väsyi, ei kipeytynyt. Olin kuitenkin jo niin kyllästynyt liikkumisen rajoittuneisuuteen, että treenasin yhtä jalkaa ennemmän kuin olen treenannut kaikkea mahdollista yhteensä koko elämässä.

Suurin ongelma toipumisessa olikin polven sijasta takareisi. Erehdyin kerran katupyörällä ponnistamaan ja sain takareiteen päiviä kestäneen krampin. Samaan pääsin viikkoa myöhemmin jalkaisin ja taas kohta polkupyörällä. Senkin suhteen ohjeet olivat ristiriitaiset, fysioterapeutti: kuntopyörällä ilman kuormaa. Lääkrä: kunhan et revi voimalla ylämäissä. Luotin lääkäriin...ja keksin vaikka mitä temppuja millä treenata takareittä. Ilmeisestikin se surkastui aika pahoin siinä leikkausta odotellessa.
Polven liikeradat sain normaaleiksi jo 6-7vkk leikkauksesta.

Leikatun jalan lihakset olivat terveen tasolla kaikilta osiltaan viimeinkin siinä n. 10vkk leikkauksesta ja lopetin jalan treenaamisen. 11vkk leikkauksesta sain lääkäriltä luvan aloittaa trialin harjoittelun ja enduropyörään tuli lupa koskea 3kk leikkauksesta, eli lokakuun alusta. Sanoma oli: fyysisesti täysin parantunut, mutta fysiologisesti ei: siirteen lujittuminen parhaimmilleen vie joka tapauksessa aika tarkakan sen 6kk ja siksi pitää noudattaa kaikessa liikkumisessa erityistä varovaisuutta. Sulkapalloa olin jo pelannut kuukauden päivät ja sitäkään ei siis saisi vieläkään tehdä. Toipuminen tapahtui kaiketi hieman liian vauhdikkaasti, ei osannut lääkäri ennakoida mitä kaikkea pitäisi kieltää \"kivun mukaan\" sijasta, eli että kipuja ei ollut.

Aika tarkkaan siinä 3kk leikkauksesta jalka alkoi tuntua kaikessa toiminnassa normaalilta. Jotain pieniä kankeuden tuntemuksia sinne silti edelleenkin (ja kaiketi iäti) tulee aika ajoin. Tyypillinen tilanne on koko päivän istuminen, jonka päätteeksi leikattu polvi on hieman kankea alkuun, eikä se silloin myöskään käänny lihasvoimalla aivan ääriasentoihinsa. Kävely, juokseminen, etc. käy kuitenkin ihan normaalisti. Kun kädellä hieman auttaa ensimmäiset kerrat, sitten taas menee kuten toinenkin jalka ja liikkuvuus on molemmissa yhtäläinen.

Tuolta reiden koukistajan päistä se uusi eturistiside tehtiin. Odotellessa mennee muutama viikko ennenkuin polvi leikataan. Yöksi pääsee kotiin. Muista sopia saattaja joka hakee sinut leikkauksesta.
Mulla meni eka viikko tv:tä kattellessa. Kolme kertaa päivässä tein lääkärin määräämiä harjotuksia jalalle sekä kuntopiiriä.

Mulla paukahti noin neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran eturistiside jalkapallopelissä. Ei muutaku magneettiin ja Tampereelle Koskiklinikalle leikkauspöydälle. Silloin siirrännäinen otettiin takareidestä. Lääkäri antoi myös minulle ohjeet, että kipu rajoittaa. Kävelin ilman keppejä jo muutaman päivän päästä. Omien treenien ja fysioterapian avulla polvi tuntui reilun kuukauden päästä erittäin hyvältä. Noin puolitoista kuukautta ja juoksin jo nahkakuulan perässä, ja se oli iso virhe! Polvi tuntui kestävän erittäin hyvin, pientä kipua silloin tällöin lukuunottamatta. Suurempi ongelma oli takareiden kestäminen, joka muuten kramppaa vieläkin jos joutuu oikein kovaa ponnistamaan.

Vajaa vuosi ensimmäisestä leikkauksesta ja uudelleen pöydälle Seinäjoella. Nyt siirrännäinen otettiin siitä jostain polven läheltä. Lääkärin ohje oli ehdoton. 5 viikkoa täysin varaamatta jalkaa ja sitten kuntouttamaan.

Neuvona niille, joille joudutaan kyseinen operaatio tekemään, niin kuntouttakaa sitä polvea koko 6 kuukautta, vaikka se polvi tuntuisi kuinka hyvältä. Pirun raskas ja pitkä urakka, mutta voitte välttyä toiselta leikkaukselta. Ja jos vain mahdollista niin pyytäkää ortopedia ottamaan se siirrännäinen jostain muualta ku takareidestä.

Nyt polvi on kestänyt hyvin kun vaihdoin enduroon.. :) Toki asianmukaiset tuet tuli hommattua.

Itselläni on eturistiside myös operoitu ja neuvoksi voisin sanoa, että maltti on valttia. Kannattaa tunnustella polvea ja jumpata kivun mukaan. Kuntopyöräily ja uinti/vesijuoksu olivat itselleni hyviä kuntoutuskeinoja. Kaiken kaikkiaan aika leikkauksesta pyörän päälle kesti n.4kk, mutta koko jalan voimien takaisin saaminen kesti n.1vuoden. Muuten polvesta tuli jopa tervettä parempi ja mitään rajoitteita ei jäänyt. Nyt operaatiosta on reilu 4vuotta. Kuntoutus aika vaihtelee aika paljon eri tapausten kohdalla ja se, paljonko jaksaa itse tehdä töitä kuntoutumisen eteen, on melko suuressa roolissa. -Marita-

Tuo Reinon/Maritan viestissä oleva kuvaus on todella paikkaansa pitävä eturistiside vammatilanteessa, oman kokemuksen mukaan.

Omalta kohdalta tälli oli kova kun jalka lähti tapilta ja osui pattisuoralla maahan, kyllä sen tiesi heti että nyt tuli enempi siipeen...

Eturistiside meni muusiksi tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Ensin ei muuta kun lääkäriin, mutta määräsi vain viikko lepoa. Kun ei tilanne näyttänyt paremmalta, eli kävely onnistui vain kovalla kivulla ortopedi tutki tarkkaan ja huomasi samalla että polvi on

Kylpylässä tuli itsekin käytyä muutama kerta, se ja polkupyörä olivat kyllä parhaat treenit kuntoutumiseen. Minulla fysioterapia jätettiin pois ihan lääkärin ehdotuksesta, koska omaa kuntoutusaktiivisuutta oli \"enemmän kuin riittävästi\". Tämä on tietysti kovin yksilöllistä, kuten tuo toipuminenkin. Kaikki riippunee iän ohella jalan lihaskunnosta ennen operaatiota, vammojen vakavuudesta ja laajuudesta, omasta kipukynnyksestä, aktiivisuudesta, leikkauksen onnistuneisuudesta jne. Omalla kohdallani polvessa oli selvä ja kipeyttä aiheuttava klappi, joka poistui heti operaatiossa. Samalla suurimmat kivut poistuivat. Se tietysti vaikutti paljon. Itse sanoisin että noudattaa vaan lääkärin neuvoa kivun mukaan, mutta jos lääkäri unohtaa sanoa ettei mitään leikkaussuuntaisia kuormia jalalle saa laittaa, niin muistaa sen edes tästä kommentista...hirvittää mitä sulkkiksen pelaaminen olisi voinut aiheuttaa, ehkä, ehkä ei. Sitä kun ei koskaan saa tietää, kun lihakset pitivät, eikä mitään sattunut. Onneksi, itse kun tulkitsin hieman liian liberaalisti asiaa \"lihakset tukevat jalkaa ja kun lihasten kyky ylittyy, nivelsiteet pettävät\".

Kyllä se varmaan on parasta noudattaa niitä ohjeita mitä se oma lääkäri sanoo vammasta ja leikkauksista. Ei niillä turhaan ole sitä lääkärin ammattinimikettä. Itselläkin leikattu oikea polvi kerran ja vasen polvi kaks kertaa ja kuntopyörä on ollu paras kuntoutusväline tähän mennessä. Yhdestä leikkauksesta toipuminen kesti 5 kuukautta ja kahdesta muusta oli sitten 2 kuukautta. Toki se syö miestä jos joutuu olemaan 5 kuukautta pyörän päältä poissa mutta jos ei paikat kestä ennen sitä niin sitten ei vain kestä.

Ainahan nuo oman aikansa ottaa, omalla kohdallani ortopedi antaa luvan painovarauksille ja fysioterapeutti tekee ohjeet oman osaamisensa mukaan. 5kk kuulostaa pitkältä ajalta pois pyörän päältä, tosin omakohtaisesta kokemusta tiedän ettei se siltä ole tuntunut.. tuli täyteen eilen;) Viikon ajan olen hetkittäin kävellyt 5-15m matkoja ilman keppejäkin, leikkauksesta nyt 20viikkoa joten eteenpäin mennään kuin mummo lumessa ja sellainen 2-3h päivässä tulee jumpattua. Kuntopyöristä ja uinnista en osaa sanoa mitään tässä vaiheessa kun ovat ajankohtaisia kuukauden kahden päästä aikaisintaan jos polvi rupeaa taipumaan. Pienessä kuperkeikassa etu,taka ja sivusiteet poikki sekä sääriluun pää murskaksi joten pienillä selvittiin:)