BRPS Sherco Racing Hyvinkäällä - mukana myös video

Mikko Leppänen ajoi uransa parhaan suorituksen luokassaan neljänneksi, jääden vain yhden ketjuremontin päähän 3. Sijasta ja ensimmäisestä nousupisteestään. Janne Porvari sai pyöränsä vasta kilpailupäivänä, joten hän ajoi vielä vanhalla ajokillaan joutuen lopulta pettymyksekseen tyytymään 6. Sijaan. Tuija Alanko sinnitteli Kuntoluokassa kilpailun läpi Adventure-varustellulla 450:llä. Myös Ahlstenin Artsi innostui kokeilemaan spooriajoa tiimin nimissä ja hyvin voi sanoa sujuneen miehen fysiikkaongelmat huomioiden.

Koko tiimi piti reitistä kokonaisuutena, vaikka MK3 ei hurraa-huutoja herättänytkään. Aikataulu oli kaikille luokille melko tiukka, huoltoaikaa jäi Mikolle vain 5min. ja Jannelle 7min.

Tässä kuljettajien kommentit:

Mikko Leppänen 4.

Kisa meni ihan hyvin, ainoa ongelma oli ketjujen kanssa. Niiden kanssa sain tuhlattua kyllä hyvän tovin ja se maksoi ehkä kolmossijan ja jopa nousupisteen. Oma ajo kulki muuten suht hyvin mitä nyt ekalla kierroksella kädet vähän puutui. Pyörä pelasi aivan täydellisesti ja kivaa oli. Eikä pakkanenkaan haitannut :D

Janne Porvari 6.

Talven vähäiseksi jääneet spooriajomahdollisuudet näkyivät ajossa. Vaikka ajo periaatteessa kulki, rentous puuttui. MK3 tuntui ettei pääse eteenpäin. Kylmä ei tullut, eikä ongelmia muutenkaan ollut. Viimeisellä pätkällä pari keräilyä jäivät harmittamaan ja sijoitus oli pettymys.
Janne Sherco saapui maahan, ja maahantuoja toimesta aina kisapaikalle asti, vasta kilpailupäivänä, joten Janne joutui ajamaan vielä tämän kilpailun vanhalla pyörällään.

Tuija Alanko 13.

Pääsin vasta kisaa edeltävänä päivänä ensimmäisen kerran spooriin, joka kantoi pyörääni edes suorilla sivusuunnassa. 8km lenkiin meni puoli tuntia, mutta onnistuin sen aikana löytämään rentouden ajoon aina missä ylsin jalkauriin. Hyvinkäälle lähtiessä luulin että tilanne olisi vähän helpompi. Ei ollut. Jalkaurat tuntuvat asettuvan kuinka syvässä lumessa hyvänsä suurimmalle osalle kuljettajista mukavuuskorkeuteen niin kauan kunnes suoja tulee ja lumi lakkaa pöllyämästä pois. Yltämättömyys ja painavan pyörän taipumus puskea läpi kaikesta pisti nöyräksi jo MK1:llä, MK2 meni maltilla ilman sukelluksia, MK3 oli silkkaa kidutusta kokovartalojumissa tuntuen kisan pisimmältä pätkältä ja MK4 oli enää vain taistelua läpi jokaisen lihaksen huutaessa keskeyttämään. Voittajafiilis maalissa ja nyt vain toivoen hartaasti suojasäitä kuhmoisiin, paljon lunta päälle ja kisapäivänä sit vaikka -25 -> minun ajolleni ihan sama painaako pyörä 70 vai 140kg ;)

Teksti: BRPS Sherco Racing
Kuva: Xracing