Nyt puhuu Samuli Aro
16.06.2011
Samuli Aro astelemassa Vantaan MM-osakilpailun ensimmäisen erän lähdönodotusalueelle.
Sairaalasta tänään kotiutunut Samuli Aro kertaa kaatumistaan, sen jälkeisiä tapahtumia ja kertoo, oliko vika Vantaan maalihyppyrissä.
Sunnuntaina Vantaan MM-motocrossin toisen erän alussa rajusti kaatunut Samuli Aro pääsi tänään sairaalasta viimein kotiin. Tavoitimme Aron ja kyselimme miten mies jaksaa. - Kyllähän tässä hiipimällä edetään, vieläkin on vähän joka paikka kipeänä kaatumisen jälkeen. Murtuneen ranteen lisäksi murtumia löytyi tiistaina vielä kylkiluistakin. Lisäksi yritän päästä vielä pikaisesti magneettikuvaukseen, koska alaselkää vihloo voimakkaasti. Haluan päästä varmuuteen, ettei siellä ole mitään vikana, Aro kertoo.
Välivapaa
Kaatumista edeltävät tapahtumat ovat Arolla muistissa ja mies pohtikin mikä meni vikaan. - Leikkasin edellisen kurvin sisälle ja ilmeisesti sieltä pääsin liian hiljaisella vauhdilla hyppyrille. Todennäköisesti välivapaa iski pyörään ja menetin senkin takia vauhtia, hyppy jäi vajaaksi ja lähti takakorkeana. Muistan vielä kun olin ensimmäisen kerran laskeutumassa hyppyrin päälle ja mietin, että pelastan kyllä tilanteen. Sitten kun otin pompun hyppyristä uudelleen ilmaan, pyrin vain pääsemään jalat edellä maahan. No, en siinä sitten onnistunut.
”Heräsin kun minua raahattiin kainaloista”
Maahan tulon jälkeen tajuntansa menettäneen Aron ensimmäiset muistot ovat hänen siirtämisestä radalta pois. - Olin ilmeisesti maannut hetken aikaa radan pinnassa ja heräsin siihen, kun joku yritti vetää minua kainaloista radalta pois. Sitten ilmeisesti hän huomasi, ettei saanut minua yksin revittyä ja mukaan tuli toinenkin henkilö. Kun minut saatiin radalta pois, nostivat he minut jaloilleni ja käskivät kiivetä radan reunalla olleen aidan yli. En kuitenkaan siihen kyennyt, koska en saanut edes jalkoja kunnolla liikkeelle. Lopulta he saivat minut ilmeisesti talutettua aidan ohi ja laskivat minut aidan toiselle puolella maahan. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, että onneksi ei ollut esimerkiksi mitään murtuneita nikamia, tai vastaavia vaurioita. Ne olisivat saattaneet olla kohtalokkaita tuon kohtelun jälkeen. Tajusin itse pian, että ranne on murtunut, mutta kun joka paikka oli muuten niin kipeä, en pystynyt paikallistaman oliko muualla jotain rikki.
Oliko radassa vikaa?
Tapahtuneen jälkeen on paljon keskusteltu Vantaan maalihyppyristä ja väärästä muodosta. Mitä Aro itse on asiasta mieltä? - Vaikka tässä on mestaruuksia joskus tullut voitettua, niin ajovirheitä tehdään siitä huolimatta. En missään nimessä syytä rataa tai hyppyriä kaatumisesta, kyse oli puhtaasti omasta ajovirheestä. Itse asiassa rata oli Lavangossa ehkä tänä vuonna parempi kuin koskaan, juuri sopivan haastava. Paljon on puhuttu hyppyrin ”väärästä” muodosta, mutta se ei aiheuttanut kaatumistani. Jos alastulo olisi ollut loivempi, olisin voinut selvitä vähemmillä vammoilla tai sitten en. Sitä kukaan ei voi tietää.
Jani Hovi / Xracing
Välivapaa
Kaatumista edeltävät tapahtumat ovat Arolla muistissa ja mies pohtikin mikä meni vikaan. - Leikkasin edellisen kurvin sisälle ja ilmeisesti sieltä pääsin liian hiljaisella vauhdilla hyppyrille. Todennäköisesti välivapaa iski pyörään ja menetin senkin takia vauhtia, hyppy jäi vajaaksi ja lähti takakorkeana. Muistan vielä kun olin ensimmäisen kerran laskeutumassa hyppyrin päälle ja mietin, että pelastan kyllä tilanteen. Sitten kun otin pompun hyppyristä uudelleen ilmaan, pyrin vain pääsemään jalat edellä maahan. No, en siinä sitten onnistunut.
”Heräsin kun minua raahattiin kainaloista”
Maahan tulon jälkeen tajuntansa menettäneen Aron ensimmäiset muistot ovat hänen siirtämisestä radalta pois. - Olin ilmeisesti maannut hetken aikaa radan pinnassa ja heräsin siihen, kun joku yritti vetää minua kainaloista radalta pois. Sitten ilmeisesti hän huomasi, ettei saanut minua yksin revittyä ja mukaan tuli toinenkin henkilö. Kun minut saatiin radalta pois, nostivat he minut jaloilleni ja käskivät kiivetä radan reunalla olleen aidan yli. En kuitenkaan siihen kyennyt, koska en saanut edes jalkoja kunnolla liikkeelle. Lopulta he saivat minut ilmeisesti talutettua aidan ohi ja laskivat minut aidan toiselle puolella maahan. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, että onneksi ei ollut esimerkiksi mitään murtuneita nikamia, tai vastaavia vaurioita. Ne olisivat saattaneet olla kohtalokkaita tuon kohtelun jälkeen. Tajusin itse pian, että ranne on murtunut, mutta kun joka paikka oli muuten niin kipeä, en pystynyt paikallistaman oliko muualla jotain rikki.
Oliko radassa vikaa?
Tapahtuneen jälkeen on paljon keskusteltu Vantaan maalihyppyristä ja väärästä muodosta. Mitä Aro itse on asiasta mieltä? - Vaikka tässä on mestaruuksia joskus tullut voitettua, niin ajovirheitä tehdään siitä huolimatta. En missään nimessä syytä rataa tai hyppyriä kaatumisesta, kyse oli puhtaasti omasta ajovirheestä. Itse asiassa rata oli Lavangossa ehkä tänä vuonna parempi kuin koskaan, juuri sopivan haastava. Paljon on puhuttu hyppyrin ”väärästä” muodosta, mutta se ei aiheuttanut kaatumistani. Jos alastulo olisi ollut loivempi, olisin voinut selvitä vähemmillä vammoilla tai sitten en. Sitä kukaan ei voi tietää.
Jani Hovi / Xracing
Kommentit
Muistan historiasta tapauksen, kun olin lippu"poikana" ja heiluttelin sarjacrosseissa lippua kun hyppyrille kaatui tyyppi. Lopputuloksena oli, että c-kuski ajoi toisen päälle välittämättä lipusta. Varikolle talsiessa iskä tulee pää punasena huutamaan, että et heiluttanu lippua ja nyt menee rahaa tämmösen takia uuteen tankoon ja kypärän lippaan.
Tuon päivän jälkeen en ole edes ollut lippumiehenä, enkä oleta ikinä sitä että kuljettajat noudattavat lippumiestä. Osaa kuskit ajaa toisten päälle ilman lippumiestäkin ja isät huutaa ja syyttää toisia pojan omista ajovirheistä.
Sekin on muistettava, että yleensä lisävahinkojen estäminen on aika tärkeä asia ja jokainen hoitaa toista parhaansa mukaan. Jälkiviisaus ei ole viisautta.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin valtaosa ensiapuhenkilökunnasta on ihan vastaavasti vapaaehtoisia kuin lippumiehetkin ja siten vastaavasti varsin kevyestikoulutettuja.
Jos kisoihin haluttaisiin/vaadittaisiin enemmän oikeasti koulutettuja ensiapuhenkilöitä, niin se tarkoittaisi ilmoittautumismaksun reilua kasvua. Minä olisin valmis maksamaan tuosta, mutta olisiko riittävän moni?
Lavangossa seurasin hyvin läheltä tuota Aron onnettomuutta ja siihen liittyvää liputusta. Aro ei ollut kerennyt osua maahan kun lippu oli jo pystyssä, eli lippumies oli erittäin hyvin hereillä. Yksikäänkuski ei hypännyt maalipöydästä yli kun lippu heilui. Itseasiassa kilpailun johtopaikka vaihtui tuossa hyppyrillä, mutta ekana olevan ohittanutkuski hiljensi lähtösuoralla ja palautti järjestyksen alkuperäiseksi.
Tiedät itsekkin kuka tuossa sinun tapauksessa on oikeassa ja kuka väärässä, mutta se on aika heppoinen peruste että mahdollisesti halvaantumisvaarassa olevan potilaan voisi raahata radalta pois.
Tässä tapauksessa onneksi vakavammilta vaurioilta säästyttiin, mutta ehdottomasti tätä tulisi käyttää ''varoittavana esimerkkinä'', miten EI toimita.. eikä vain painaa villaisella tai koittaa perustella sitä jollain tekosyillä.
Minun tietääkseni esim. Jämsän crossikisoissa koko ea-henkilökunta on kyllä ollut ihan palkallista sakkia, itse olen ollut liputtamassa ja ensimmäisenä kisapäivänä lippumiehille on pidetty koulutus ja jaettu ratatuomarin oppaat (lomake liiton sivuilla). Eli tuskin siitä kilpailijoiden yhtään lisää tarvisi maksaa, riippuu vain kuinka ''ahne'' kilpailujen järjestäjä on, eli mistä kaikesta se tinkii.
Uskomatonta, ettei mene jakeluun.
Nii ja keskiviikkona lähti pirun hyviä linkkuja "pyhästä lehmästä". Lähtö ja alastulo oli täydellisiä.
Koska maalihypystä, siis nykyisestä "pyhästä lehmästä" on tullut ehkä suomen kuuluisin ja legendaarisin ihmislinko, niin eikös sen voisi sittenkin antaa olla nykyisellään muuttumattomana tai ehkä jopa tehdä vielä hiukan vaarallisemaksi ja sen jälkeen aidata, kehystää tai balsamoida tuleville sukupolville ihmeteltäväksi. Ehkä jopa siirtää arvoiselleen kauniille paikalle. Silloin "pyhän lehmän" ihannoijat voisivat käydä kumartelemassa, tekemässä aaltoliikkeitä ja lausumassa joitakin ylistys sanoja sen juurella. Ehköä jopa joku kynäniekka/sanaseppo voisi julkaista siitä pikku muistelman. Eikö olisi loistavaa kun joka rossarin kirjahyllyssä komeilisi teos "pyhä lehmä" Näin sekin hiekkakasa voisi olla omassa elementissään looppuun saakka. Tietenkin tilalle voisi rakentaa edes jonkin näköisten standardien mukaisen näyttävän, mutta turvallisen uuden maalihyppyrin.
Siis tää nyt oli vaan selklanen ... ehdotus päättäjille ;)