Moi kaikki!

Olen Miko Mellin 21-vuotias mäntsäläläinen, Xracingin uusi bloggaaja. Harrastan metsästystä, kalastusta, golfia, laskettelua ja trialia. Olen rakennusalan yrittäjä ja yritän myös kovasti ajaa moottoripyörällä.

Olen joskus viiden vanhana ruinannut ensimmäisen moponi ja siitä se kipinä syttyi. Idolina oli Tiaisen Kari, joka on tullut oikeastikin tutuksi Espanjan harjoitusleireillä. Aluksi ajaminen oli vain kotona ja pellolla ajamista. Sitten joskus kasikympeillä jotain metsäpolkua, eli en nuorempana ajanut koskaan crossia , ja ei se muutenkaan ollut kuin hauskanpitoa. Joskus viidentoista vanhana alkoi tuntua siltä, että olisi kiva varmaan ajaa oikeita kisojakin, kun saa ajokortin. Niin joskus silloin aloin ajaa enemmän ihan harjoitusmielessä. Sitten oli ekojen kisojen vuoro ja ne menivät ihan penkin alle kauhean jännittämisen takia. Kaaduin vähän väliä ja eksyin siirtymällä, olin pettynyt, mutta lähdin kuitenkin heti seuraaviin kisoihin kokeilemaan uudestaan ja ne menivätkin paremmin. Nousin B-luokkaan ja olin tyytyväinen kun oli mennyt niin hyvin. Sitten karu totuus paljastui kun B-luokassa ei meinannut pärjätä, mutta intoa oli kovasti, harjoittelin paljon ja sain kerättyä nousupisteet A-luokkaan. Se oli kova juttu, kun joskus oli tuntunut että ei koskaan voi vauhti riittää keltaisiin pohjiin, mutta nyt ne olivat pyörässä. Tiesin että edessä olisi pitkä ja kivinen tie ennen kuin siellä pärjäisi, mutta oli myös treenausinspis huipussaan Joskus tuolloin aloin treenata kaikkea muutakin ajamista varten. Ja se tuotti tulostakin sillä sain seuraavana vuonna nuorten SM-hopeaa. Se oli hieno fiilis kun oli saavuttanut jotain niin hienoa, sai pitkäksi aikaa inspiraatiota joka yhä elää.

Itsellä on aina ollut perhe täysillä mukana ja tukemassa, äiti on kisoissa aina takapiruna pitämässä huolta, mutta isä on niin heikkohermoinen että sitä ei voi ottaa kisoihin mukaan, vaan se on yleensä töissä ja soittelee ja kyselee tilanteita. Isä ajaa välillä kisojakin mutta nykyään vähemmän, eikä se mopoista paljon ymmärräkään, minä sen mopoa korjaan sitä mukaan kun se murenee. Alusta asti moottoripyöräni on laittanut ja pitänyt kunnossa Heijan Pekka. Omasta tahdostaan vuosia mekaanikkonani toiminut Pekka on uhrannut uskomattoman määrän aikaa ja vaivaa minun ja pyörieni kanssa ja ollut korvaamaton apu koko ”urani” ajan. Eli ilman Pekkaa en olisi pärjännyt.

Tällä hetkellä kuuluu jo ihan hyvää kun on pikkuhiljaa tottunut uuteen isoon pyörään ja saanut iskarit suunnilleen toimimaan, mutta pikkuisen on vielä petrattavaa. Tai ainakin polulla on näkynyt kavereita, jotka ovat kovasti poistuneet tavoittamattomiin… Mutta niin kovaa menen kaikissa kisoissa kun pääsen niin katsotaan mihin se riittää. Kirjoittelen blogissa jotain humpuukijuttuja ja kuulumisiani, kirjoittelen aina kun kerkiän töiltä ja ajoilta niin käykäähän välillä katsomassa mitä minulle kuuluu.

Miko