Sataa, paistaa, sataa, paistaa..

Tervehdys,

tällä kertaa onneksi paistaa. Vaikka juhannuksena oli taas perinteinen juhannuskeli, eli satoi. Ei sinänsä yllätys, sillä siihenhän on totuttu, että jos on vappu tai juhannus, niin sataa. Ei ole vaikeaa edes ennustaa. Sama pätee enskakisoihin, eli sataa silloinkin.

Joutsan kisan aikaan kyllä jopa toivon, että sataisi, sillä siellä reitti vain paranee kun sataa, eikä pölise. Naiset starttasivat reitille samaan aikaan A-,B- ja Vet-luokkien kanssa puolen päivän jälkeen. Reitti oli jo jonkin verran kulunut meidän lähtiessä liikkeelle ja ensimmäinen kierros antoi jo ensi makua, että irtokiviä ja patteja tulee riittämään.
Lähdin matkaan niin, että turhia en säästele, vaan heti alusta asti omaa kovaa ja sitä niin kauan kuin jaksan. Neljä ekaa kierrosta ennen huoltoa ohittelin sen minkä ehdin ja pääsin. Toisinaan vähän tiukemmissakin väleissä, mutta hyvin pääsin ohitse. Ennen huoltoa olinkin noussut huoltoporukoiden mukaan ihan mukavasti.
Huollon jälkeen alkoi sitten pikku hiljaa rutistus painaa käsissä. Rakkulat suurenivat ja
voimat alkoivat hävitä pattien väliin. Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähtiessäni huolto
näytti, että enää yksi kierros. Tätä todella toivoin ja odotin, mutta kun tulin tältä "viimeiseltä" kierrokselta, katsoin, että ei perhana, muut lähtevät vielä yhdelle ja huolto näyttää edelleen yhtä kierrosta mulle! Ei muuta kuin vielä yhdelle..

Yhteensä plakkariin tuli 8 kierrosta, naisten voitto, B-luokkaan nähden puoleen väliin, yksi kierros + paljon aikaa Kantosen Oskun takana, rakkulat käsiin ja toteamana, että jaksan
ajaa 1,5h sitä omaa kovaani. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen ajooni.

Juhannuksen vietimme perhe ja tuttava porukalla mökillä ja oli ihan kiva nähdä, miten rantakäärmeet pakenevat nuotion alta, kun laitetaan kokko tulille. Pari kertaa kävi molskahdus veteen ja sen jälkeen piirtyi veteen kiemurteleva kuvio pois päin kokolta.

Nyt on sitte tiukkaa treeniä ja asioiden järjestelyä sixiä varten.

-Marita-