Reilua ja tasapuolista

Reilua peliä, vai onko?

Kilpailukauden ja LadyCupin 2011 avauskilpailu
Mäntsälässä ajettiin tänään. Sijoitus oli ihan ok,
mutta muuten jäi hieman asioita hampaankoloon.
Kilpailupaikalta poistuikin hieman myrtynyt
kuljettaja.

Itse kilpailussa ja reitissä ei ollut mitään
valittamista. Järjestelyt sujuivat hienosti ja
kilpailijat otettiin hyvin vastaan. Myöskin
palkinnot olivat viimeisen päälle; oli pokaaleja
ja tavara palkintoja. Näistä plussat järjestäjille.

Sen sijaan pari asiaa jäi askarruttamaan heti
katsastuksesta lähtien.

1) Kypärän vuosimalli.
Nykyään kun kypärätkin vanhenevat, niin
katsokaahan kaikki, että kypäränne on
vuosimallia -05 tai uudempi. Sillä ei ole väliä,
onko kypärä testivoittaja vai halpamarketin
tarjouskypärä, kunhan kypärä on uudehko.
Esimerkkinä: -04 vuoden Arailla ei saa enään kilpailla.
Uskallan silti väittää, että tämä -04 vuoden Arai,
joka on pääasiassa ollut talvi- ja pimeävalo kypäränä,
on halpamarketin 50 euron muovikypärää huomattavasti
turvallisempi ja suojaavampi vaihtoehto.

Mutta säännöt ovat tässäkin kohdassa sääntöjä ja
maalaisjärjenkäyttö kiellettyä.
Tärkeintä on vuosimalli merkintä, ei esim. kiinnitys
hihnojen tai yleisesti koko kypärän kunto.


2) Lähtöpaikkojen tasapuolisuus
Tämä onkin vaikeampi kohta ratkaistavaksi.
Normaalissa luokka jaossa kuljettajat järjestellään
lähtöluetteloon edellisen kilpailun tuloksiin
katsoen ja nopeimmat keulille. Luokkanousijat laitetaan
sitten luokan hännille ja jos et ole yhtään kilpailua
ajanut koskaan, sinut laitetaan C-luokan hännille.
Naisissa tämä onkin hankalampaa.
On tietysti reilua ja loogista, että naiset lähtevät
yhdessä ryppäässä ja nopeus järjestyksessä. Hankalan
asiasta tekee se, että naisissakin erot kuljettajien
kesken vaihtelevat miehiä enemmän.

Tänään naiset lähtivät C-luokan perään. Tämä aiheutti
sen, että kahdella viimeisellä pätkällä sain kantaa
pyörää umpihangessa hitaampien ohitse. Ei auttanut,
vaikka jätin väliä reilusti pätkän lähdössä. Sain
silti häntäpäätä kiinni. Varsinkin viimeinen ja
samalla myös kilpailun hienoin pätkä, oli yhtä tuskaa,
kun jo ennen puolta väliä näkyi jatkuva jono edessäni.
No, saahan silläkin mehut naisesta irti, kun laitetaan
heikompi puolisko kahlaamaan pyörän kanssa umpihankeen.
Vaikka eihän se ole muillekaan kivaa, kun karjun ja
vingun tietä takakontissa roikkuen.
Tätä kuitenkin kustutaan tasapuoliseksi ja reiluksi
lähtöasetelmaksi kaikkia kohtaan. Saadaanhan tällä
myös erot luokan sisällä pienemmiksi, kun jarrutetaan
nopeampien menoa hitaammilla kuskeilla. Voitaisiin
kuitenkin kokeilla seuraavassa naisten kisassa
lähtöasetelmaa toisin päin: lähdetään C-luokan eteen.
Tai sitten runsaan lumen vuoksi, voitaisiin lähteä
C-luokan seassa, nopeuden mukaan, jolloin jokainen
pääsisi varminten ajamaan omaa ajoaan. Tämä toimi
ainakin vuoden 2010 Riihimäen talvikisassa vallan
mainiosti.

Lopuksi pyydän anteeksi niiltä kuljettajilta, joilta
huusin kurkkusuorana tietä reitin varrella.
Vinkkinä myös, että nopein tapa antaa tilaa ohi
tulevalle on hypätä pyörän päältä pois ja kallistaa
pyörä sivuun. Tällöin nopeampi pääsee ajamaan renkaiden
ylitse. Aikaa ja voimia säästyy molemmilta, jos vertaa
umpihangessa pyörän kantoon.


Niin, ja muistakaa. Katsastuksessa tärkeintä on kypärän vuosimalli.
Ei se, toimiiko pyörän jarrut, iskarit tai
onko laakereissa väljää. Pääasia, että äänet ja kypärä
ovat annetuissa rajoissa.

Hmmm.. mihinköhän tässä ollaan menossa?!