Ajamisen makua

Tammikuu tuli ja meni, mutta onneksi se toi mukanaan
pakkaset ja lunta. Niinpä pääsin pitkästä aikaa ajamaan ja
hiihtämään kaiken muun lisäksi.

Alkuun oli tietysti tarjolla reittien avaamista ja sulien
paikkojen täyttämistä lumella ja kaivamista esiin lumen alta,
jotta pohjat ja märimmät paikat saatiin jäätymään.
Ensimmäiset ajokerrat menikin taistellessa märkien lätäköiden
hyydyttämiä jarruja vastaan, sekä uuden ja korkean pyörän
päällä taiteillessa. No, saipahan ainakin velipoika kunnon
naurut, kun katseli meikäläisen räpellystä perässäni ajellen.

Seuraavat ajokerrat olivatkin sitten helpompia, kun sain pyörän
iskarit pehmeämmiksi ja spoorin reunatkin alkoivat jo hieman
kantaa. Ja ennen kaikkea, yletyin maahan, ennen kuin olin
nurin!


Talvisin terkuin
Nöpe