Miten tulla huippucrossariksi?

Viime viikonloppuna käynnistyi nyt toista vuottaan ajettava Supercrossin SM-Sarja. Myös juuri ylioppilaaksi itsensä pinnistänyt Ludde, lähti Vantaan osakilpailuun tavoittelemaan kärkisijoja. Mutta jopa kisaan hyvin valmistautunut bloggaaja tiesi, ainakin alitajunnassaan, kuka kilpailun tulisi todennäköisesti voittamaan. Ja osui veikkauksessaan oikeaan.

Viikonlopun tulos ei minua millään tavalla siis yllättänyt, kyseinen kaveri kun on pyörittänyt ”Luudzia” jo varmasti sadassa motocross-erässä. Puhun tietenkin Harri Kullaksesta, Suomen tämän hetken ylivoimaisesti kovimmasta crossikuljettajasta. Koska en tällä hetkellä ole millään reissulla, joista yleensä olen tänne kirjoitellut, taidan nyt syventyä hieman siihen miten omasta mielestäni tullaan Harrin kaltaiseksi, todella lahjakkaaksi crossikuljettajaksi. Asiastahan en tiedä oikeastaan juuri mitään, mutta vähän olen ehtinyt oppimaan mm. Harria tarkkaillessa.

Itsehän aloitin motocrossin neljävuotiaana, ja ajelin siinä rauhassa pitkin pihaa ja Etelä-Suomea, noin kymmenen vuotta. Sen miten motocrossia oikeasti voi ajaa lujaa ja oikein, opin ehkä noin 14 vuotiaana, about kolmen aivotärähdyksen, parin luunmurtuman sekä tuhansien ”takakorkeiden” * jälkeen. Eräänä päivänä ajellessani Karkkilassa sarjacrosseja pienipyöräisellä 85cc Hondallani, paikalle ilmestyi minua hieman nuorempi poju, 65-kuutioisella Kawalla. Jannulla oli aivan älytön kaasu päällä. Hyppyrit , joita en itse uskaltanut edes miettiä, tulivat yli jo tällä 65cc -pyörällä, ja pojan isä oikeasti valmensi häntä kesken kisaerän, huutamalla neuvoja ympäri rataa. Tämä jannu oli Harri, ja tämä sarjacrossi aloitti voittoputken Luddesta, joka on jatkunut melko pitkään (vaikka muistan kyllä voittaneeni Harrin tampereella kerran, vuonna 2004 tai 2003).

Kun itse siis ajoin vielä kyläkisoja, oli Harri jo käynyt ympäri Eurooppaa kisaamassa muita kovia vastaan 60cc EM- sekä MM-kisoissa. Vanhempani eivät vielä silloin ajatelleet, että minusta nyt mikään kova kuski tulisi, harrastus oli vain mukava tapa viettää aikaa perheen sekä ystävien kanssa. Harrin perheessä luultavasti aavistettiin jo, että pojasta tulisi ’kova luu’, ja tiesin minä sen silloin jo itsekin.

Harri on harjoitellut joka vuosi muita ikäisiään enemmän, määrätietoisesti. Muistan nuorena ystävieni kanssa miettineen että ”kyllähän se Harri nyt jaksaa, mutta mitäs sitten kun viina ja tytöt astuvat peliin?” Ja tämä onkin jälleen se mikä erottaa Harrin muista, kun jotain haluaa itse tarpeeksi, ei sen tielle nuo pikkuseikat tule. Missä tahansa pärjääminen, vaatii monen muun asian (esimerkiksi vapaa-ajan sekä ystävien kanssa hengaamisen) karsimista. Nuoren Harrin treenejä seuranneet varmasti miettivät, että mahtaakohan poju kuluttaa itsensä loppuun, mutta ilmeisesti näin ei ole päässyt käymään. Harjoittelut on siis tehty oikein, ja itse jannu on halunnut treenata tarpeeksi paljon.

Se että taustalla on kova tuki, on äärimmäisen tärkeä, mutta loppupeleissä homma on kiinni itse kuljettajasta. Harrikaan ei takuulla olisi pärjännyt kuten nykyään pärjää, ellei sitä itse olisi halunnut niin paljon. Paljon kuulee myös puhetta kuten ”rahalla saa” ja ”helppoahan se on kun blaa blaa blaa.” Mutta olen henkilökohtaisesti todistanut monesti, kuinka motocrossista ja raa’an massivyöryn yhdistelmästä tulee menestyksen sijaan vain seinä tai ns.'loputon kuilu' vastaan. Itse väittäisin suunnitelmallisuuden ja budjetoinnin olevan huomattavasti tärkeämpää.

Myös Harrin asenne, jota olen itse yrittänyt myös pitää yllä, on kovin tärkeä. On hyvin tärkeää olla asiallinen, ystävällinen ja ylipäätänsä pitää kaikki ovet eteenpäin auki. Tottakai täytyy todeta että kyseessä on kilpaurheilu, ja kilpailla täytyy verenmaku suussa, mutta mikään *ulkku ei tarvitse olla.

Itse uskon, että Harri tullaan näkemään vielä tänävuonna MM-osakilpailun podiumilla, ja toivon että pääsen itsekin joskus sinne hänen kanssaan samalle viivalle. Mitä jatkuvaan turpiiniottoon tulee, en ole ottanut siitä viimeaikoina mitään stressiä, hävisinhän yhdelle maailman parhaista. Luulen että yhteiset kilpailumme ovat kasvattaneet myös omaa selkärankaani.

Tälläistä tällä kertaa, kirjoittakaahan kommentteja, ja pitäkää peukkuja sekä minulle että Harrille!

Ludde #338

* Takakorkea : Epäonnistunut, sykettä nostava hyppy, jossa takarengas nousee vaarallisen korkealle eturenkaaseen verrattuna, ja aiheuttaa selkäpiitä karmivan paniikkikaasutuksen.