Mietteitä ja jälkifiilistelyä!

Ihan ensiksi täytyy kyllä pahoitella kaikille tämän blogini seuraajille taukoa jota olen pitänyt.. Tarkoitus oli kirjoittaa Saksan EM-kisan jälkeen jotain, mutta se jäi aikeeksi. Nyt kuitenkin asiaan!

Saksan EM oli periaatteessa viikonlopun mittanen keissi, joka meni kyllä tosi hyvin. Olimme kuitenkin Tommin kanssa varautuneet melkeen kahden viikon reissuun, sillä pyrin pääsemään mukaan Loketin MM-osakilpailuun, Tshekkeihin. Saksan toisen sijan, samppanjan sekä mielettömän fiiliksen jälkeen ruvettiin siis kyselemään, että lähdetäänkö nyt kotiin, vaiko Tshekkeihin? Mahdollinen MM debyytti ei kuitenkaan sopinut Youthstreamille, jonka tiedottaja vastasi suunnilleen näin: ”kisaan on jo ilmoittautunut todella moni kuski, ja se näyttäisi olevan täysi. Olet kuitenkin periaatteessa varalla, ja starttilista tulee ulos vasta kahden päivän päästä, joten homma ei ole täysin varma. Sinuna kuitenkin lähtisin kotiin.” Ja mehän lähettiin! Ja onneksi lähettiinkin, sillä parin päivän jälkeen julkisuuteen pamahtanut starttilista, ei sisältänyt Ludde nimeä.

Ennen Vantaan kisaa oli muutamia Suomi-täräytyksiä, mutta päällimmäisenä päässäni liikkui kyllä kokoajan koti-EM. Itse kisahan meni mainiosti. Lauantaina huomasin olevani nopein radalla, ja silloin on helppo lähteä myös eriin. Paitsi jos jarrut pettää! Ajelin nimittäin tutustumiskierrosta ennen Vantaan ekaa erää, ja yritin vähän ”herätellä” yleisöä, niin kuin olen nähnyt ystäväni Harrin tekevän monesti. Kun se yllättäen iski, takajarru meni pohjaan, eikä se vaikuttanut pyörän käyttäytymiseen lainkaan. Tuli kiire. Ajoin lähtökarsintaan, ja huusin jo kaukaa levollisin mielin pyörivälle mekaanikolle että ”JAARRRUUT HÄVIS”. Pikainen ilmaus-yritys ei tuottanut tulosta, vaan puomille mentiin ilman takajarrua (samaan aikaan yleensä niin rauhallinen mekaanikko hakkasi näyttötaulun rikki lähtökarsinnassa). Puomilla yritin pumppailla vähän jarrua, ja samalla koin melko rauhallisen olotilan, jossa hoin itselleni vain että ”ei se mitään, voitat ilmankin.” Olinkin sitten neljäs, mutta tärkeintä oli että voitin kokonaiskilpailun.

Vantaan kisa oli hieno. Itse rata oli todella hienossa kunnossa, keli mahtava ja yleisöä todella paljon. Homma toimi todella hyvin kaikin puolin. Siihen kun vielä lisää tiimikaverini sekä minun ja Juuso Matikaisen tulokset, oli päällä varmasti hyvä show.

Ainoat miinukset mitä löydän Lavangosta, ovat alueen ympäristössä. Jos esim. MX1 sekä MX2 luokan MM:iä seuraa, järjestetään ne yleensä radoilla, jotka todella näyttävät MM-radoilta. Esimerkiksi Tshekkejen sekä Slovenian kisaradat olivat kuin katsoisi jotain crossi-postikorttia. Todella nättiä! Vantaan radalla on myös kivasti nurmikkoa ja se on jo melko hieno, valitettavasti joku normaali ”minua haittaa tämä” -suomalainen on keksinyt että ”melu haittaa niin pahasti”. Niinpä lentokentän (kiitoradan) vieressä sijaitsevan radan ympärille on jouduttu roudaamaan 1000 autollista jätemaata, että saadaan meluvalli pystyyn. Sisääntulo radalle on todella hämmentävän näköinen. Pitäisikö siis tuoda Lavankoon joku LIV-kanavan puutarhatiimi, joka voisi tehdä Lavangosta vähän kauniimman?

Usein ulkomailta tulevien kuskien ainoa kuva Suomesta on juuri varikko-alue. Itse vietimme tänä vuonna pari yötä Slovakiassa varikolla, joka sijaitsi melkoisen gheton keskellä, ja noin 50m päästä kulki tavarajuna kymmenen minuutin välein. Slovakiasta ei siis jäänyt hirveän hyvä kuva. En todellakaan vertaa Lavankoa Slovakiaan, mutta jos vielä isompia kisoja haikaillaan, on tämäkin yksi asia joka pitäisi ottaa huomioon. Itse kyllä kuulin ulkomaalaisilta kuskeilta pelkkää hyvää Suomesta, varsinkin Sunnuntain kisan afterpartyn jälkeen!

Kiitos kannustavalle yleisölle, kilpailun järjestäjille, KTM-Motorsports tiimille, Gearzonelle,Max Caravanille ja kaikille jotka tukivat minua Vantaan EM-kisassa. Viikonloppu oli teidän takia todella hieno!

Ludde #338