Italian viimeinen viikko osa 2. - Kisat ja takasin Seutulaan

Malpensan kisaan lähdin ilman selviä tavoitteita. Radalla olin ajanut kerran ennen kapinoita, jolloin se oli melko kuiva ja kivikova. Vauhtini tiesin olevan kohtalainen, ja oletin ainakin karsinnoista läpi pääsemisen olevan melko varma juttu.

Aika-ajot sujuivatkin ihan hyvin. Vaikka ajo tuntui mielestäni yliyrittämiseltä, joka tulee esille ns. ”lepatuksena”, eli sotkuisen ja epävarman näköisenä ajamisena. Tulos oli kuitenkin ihan hyvä. Olin oman ryhmäni 11., jolla irtosi puomilta paikka 21. Yhdet hyvät lipatkin otin, joista selvisin onneksi ehjin nahoin. Periaatteessa lipat poistivat jopa vähän jännitystä, sillä osasin odottaa niiden tulevan johonkin väliin (lepatus).

Ensimmäinen erä tulisi olemaan kauden ensimmäinen todellinen kisapuristus. Se oli myös ensimmäinen kansainvälinen kisa, johon osallistuin tuoreen mekaanikkoni Tommin kanssa työskennellen, ilman isiä tai äitiä. Kauden ensimmäiset kisat, ja varsinkin erät, ovat yleensä melko vaikeita. Tämän tietää jokainen, joka motocrossia joskus on ajanut. Puomilta uusi KTM pyöräni irtosi kuin tykin kuula. Ensimmäiseen mutkaan tullessa otin tosin hieman liian varovasti. Tässä vaiheessa avauskisan jännitys iski. Ajo oli ihan vauhdikasta, mutta siitä puuttui kaikki aggressiivisuus. Jos ajoin jonkun kiinni, jäin tämän perään munimaan, enkä saanut mitään otetta hommasta, samalla takaa tulevat nopeammat kuljettajat ohittivat minut melko helposti. Onneksi en ollut ainoa munija. Muillakin kuskeilla oli samoja piirteitä havaittavissa, ja moni kaatuikin edestäni. Maalissa olin siis pienen onnen siivittämänä 18.

Toiseen erään funtsittiin Tommin kanssa aivan uusi strategia. Ekan erän pieni ”pelko” oli poistunut persuksista, ja tavoite oli ajaa aggressiivisesti, hitaampia ohitellen ja määräpäisesti maaliin. Tässä onnistuinkin hyvin, ja nousin kehnosta startistani huolimatta maaliin sijalle 18. Sijoitus ei ole mikään mullistava, mutta ajo ja pyörä tuntui todella hyvältä. Ohitin kovia kuskeja, ja taistelin maaliin asti edessä ajavan Husqvarnan tehdaskuljettajan perässä. Ja mitä tärkeintä pysyin ehjänä.

Tätä hyvää ajoa ei tosin pystytty fiilistelemään kovinkaan pitkään, sillä lentoni Suomeen lähti noin kahden tunnin päästä, toisen erän päätyttyä! Tommin pakatessa kiireisesti autoa, roiskin minä hieman vettä päälleni, ruiskutin aivan liikaa deodoranttia ylle, ja puin tuoreet vaatteet päälle. Sitten ajoimme suoraan lentokentälle, minä juoksin koneeseen, ja lensin Suomeen. Onnekseni viereeni istui pienissä viineissä oleva suomalainen laskettelija, joka ei myöskään tuoksunut kovinkaan tuoreelle. Saavuttuani Suomeen noin kello yksi yöllä menin suoraan petiin, nukuin kehnosti, ja heräsin aamulla mukamas valmiina äikän yo-kokeisiin.

Sain kun sainkin kirjoitettua noin viisi sivua, omasta mielestäni ihan fiksua tekstiä. Viime viikot olen lukenut tuleviin historian kirjoituksiin, pitänyt kuntoa yllä ja kerännyt kaikkea seuraavaan reissuun tarvittavaa materiaalia. Tommi, joka muuten on hoitanut hommansa aivan viimeisen päälle, jäi Italiaan auton kanssa, ja on nyt siirtynyt Espanjaan. Sinne minä lennän 27.3, ja tarkoituksemme olisi harjoitella vielä noin viikko ennen EM-sarjan avauskilpailua Portugalin Cortelhassa.

Ludde #338