Arkea treenireissulla

Päivät reissullamme alkavat yleensä eräänlaisella rutiinilla. Normaalisti heräämme Tommin kanssa Sprintteristä, jonkin crossiradan varikolta, kun innokkaimmat harrastajat alkavat huudattamaan monttukoneitaan heti aamusta. Herättyäni kömmin yläpedistäni alas, varon alla makoilevan mekaanikon ruumista ja istun sen viereen ihmettelemään. Katsastan kelin, pesen hampaat ja valmistan mikropuuroa. Syötyämme jokapäiväiset aamupuuromme otamme yleensä hetken rennosti, ja ryhdymme sitten hommiin. Tommi purkaa Sprintterin, ja minä vaihdan ajokamat päälle. Jos rata jolla olemme viettäneet yön, ei jostain syystä miellytä, ajamme paremmalle radalle ja puramme auton siellä. Yksi Sprintterin parhaita puolia on sen kyky siirtyä liikekannallepanoon. Se on siis helppo pakata ja purkaa, nopeasti.

Vedettyäni reenit, jotka yleensä myös sujuvat rutiinilla, menen suihkuun. Useimmat radat, joilla olemme ajaneet/yöpyneet omaavat suihkut, vessat sekä sähkötolpat. Kun treenini loppuvat, Tommi pesee sekä huoltaa pyöräni. Suihkun jälkeen vaihdan siviilit ylle, ja viritän kaasulla toimivan hella-systeemimme. Luvassa on ruuanlaittoa. Minä vastaan tiimimme ravitsemisesta, sillä Tommin ruuanlaitto taidot rajoittuvat lähinnä pakastepitsoihin. Tämä passaa molemmille, sillä pidän ruuanlaitosta, ja mekatsu tykkää syömisestä. Ruokalajit vaihtelevat päivittäin, parhaat arvostelut olen saanut jauhelihapihveistäni. Välttääkseni sähköpostini tukkiutumisen palautteesta, voin jakaa reseptin kanssanne. Jauhelihapihvit valmistat Mercedes Sprintterissä seuraavasti: ota noin 100g jauhelihaa ja pyöritä se tiiviiksi palloksi. Litistä lihapallo viileälle paistinpannulle ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista jauhelihapihvi molemmin puolin, ja keitä makaronia lisukkeeksi. Tarjoile ketsupin kera.

Kun mahat on täynnä, ja pyörät huollettu toimimme tilanteen mukaan. Huolehdimme siitä että seuraavan päivän harjoitukset sujuvat huoletta, käymällä esimerkiksi kaupassa, bensa-asemalla tai pyykkipesulassa. Tämän jälkeen siirrymme seuraavalle radalle, tai missä ikinä vietämmekään yön. Yleensä oleskelemme varikoilla, sillä ne ovat suljettuja alueita, joissa voi peseytyä sekä hengailla. Olemme periaatteessa pyörineet samoilla radoilla muiden suomalaisten kuten Nikkilän Jussin sekä Mäkisen Tommin kanssa, jotka myös elävät autoissaan. Illalla on yleensä vapaa-aikaa, jolloin voi puhu skeidaa kavereiden kanssa, hakata Hermusen autossa pleikkaria tai katsoa vaikka leffaa. Sprintteri muuttuu käden käänteessä elokuvateatteriksi (kuten kuvassa).

Kun päivän päätteeksi petaamme Tommin kanssa sängyt ja käymme makuulle, ehdin yleensä laittaa tyttöystävälleni hyvänyönviestin, ja sitten lähteekin taju. Nukumme yömme kuin koalat eukalyptuspuussa, ja heräämme taas aamulla keittämään puuroa.

Olosuhteet eivät siis ole mitkään kaikista ammattimaisimmat, mutta ne riittävät meille mainiosti. Reissaaminen on melko stressitöntä hommaa, mutta ei nyt ihan yhtä mukavaa kuin kotona. Sprintterissä eläminen vaatii hieman erähenkeä, ja sitä meiltä löytyy. Sitä onkin tullut mietittyä että miten rossikuskit joskus 70-luvulla hoitivat tällaiset reissut, ilman kännyköitä sekä Internetiä?

Ludde #338