Mortonki

Morjes!

Nyt on menty ja tultu, mutta ei sen kummempaa .
Tässä on hyvää aikaa päivittää Blogia, kun on ruotsin laivalla tai olin.

Voisin aloittaa Päijänteestä ja sehän meni omalta osalta enemmän, kuin penkin alle.
Perjantaina oli jonkinlaisia ongelmia ja oma kaatuminen Ohkolassa olikin sitten lopullinen niitti keskeytykseen.
Sinänsä huono homma, koska päijänteeltähän lasketaan kaksinkertaiset pisteet.
Edessä oli sitten enää yksinkertaiset pisteet lauantailta ja vähän, niin kuin mieskin eli yksinkertainen =D.
Lauantai alkoi omalta osalta tutusti tulleiden kaatumisten osalta hieman kehnosti, itsellä oli vain maaliin pääsy ja jonkinlaisten pisteiden metsästys tavoitteena.
Hassin pätkään asti päästiin ja siellä tuli heitettyä hienot voltit ja olkapää edellä maahan ja edessä oli keskeytys joka kyllä harmittaa.
Olkapäävamma on vanha ja se ei kestänyt enää ajamista ja todellakin päijänteeltä sm pisteitä ISO nolla.

Päijänteen jälkeen oli matka eurooppaan ensimmäisiin mm-kisoihin.
Saavuin torstaina Gironaan ja matkalta soittelin Aholan Mikalle, että minkälaisia treeni hommia oli mielessä.
Itsellä ei ollut vielä siksi päiväksi majoitusta, Mika ja Marika ottikin seilailijan heidän kämpilleen yöksi.
Hienoa on todeta, että suomalaiset kyllä auttaa suomalaisia maailmallakin.!!!!

Siinä vietettiin iltaa Aholoiden kämpillä ja Marika oli tehnyt todella hienon illallisen johon ei poikamies ole tottunut =D.

Seuraavana päivänä oli edessä ekat treenit kesäkumeilla ja ei mitkään helpoimmasta päästä
Menimmie Ranskan rajalle ajamaan vuoristoon ja treenaamaan ylämäkiä.

Paikalla oli paikan omistaja ja hänen muutama kaveri, sekä Mika ja Jordi Figueras (Gas Gasin tehdaskuski).
Ekat treenit meni miten meni ja tuli heitettyäkin kunnon voltit yhdessä ylämäessä, muut meni ylös ja meikälainen alas…

Harjoiteltiin neljä päivää ennen ensimmäisiä mm-kisoja.
Kolmantena päivänä olikin sitten kovaa porukkaa kasassa .
Olimme Jordin koti maastoissa ja paikalla oli Seistolan Matti, Bartoz Oblucki, Taddu Blauziak, Crish Hollis, Mika, Kantosen Oskari ja meijän Jari (siis minä)…Sori, jos nimet väärin.

Seuraavana olikin matka edessä Val Verdeen ekoihin kisoihin.
Tavaillettiin matkaa Oskun kanssa yhdessä sen pakulla.
Matkahan meni hienosti kunnes laku (oskun mekatsu) ennen majapaikkaa, että vaihdelaatikko meni.

Kaikki oltiin aika väsyneitä siinä vaiheessa, mutta ei enää.
Oskun ekat kommentit oli et taas tää pa… hajos, niin meidän tuuria.
Ei siinä mitään yöllä tutkittiin asiaa, mutta ilman tuloksia.
Aamulla laku selvitti vian ja osku haki osat kytkimeen. Matka jatku.

Ekat MM:ät oli edessä ja tiimihän saapui varikolle sitten, niin viime tippaan kuin voi saapua.
Testattiin pyörät ja katsastettiin.
Itsellä kisat meni huonosti, ekana päivänä lipat ja kytkin meni edessä keskeytys.
Toisena päivänä maaliin ja 14 sija, ei hyvä.

Matkaa jatkettiin kisan jälkeen kohti Portugalia.
Matka meni tällä kertaa hyvin ja saavuttiin kisapaikalle.
¨
Kisat ajettiin ja ekana päivänä tuttu 14 sija ja toisena keskeytys.
Hieno homma keskeyttää, kun teamillä ei ollut vara pakoputkea. YES…
Tulipahan nähtyä taas maailmaa ja todettua, että ei kannata moisen teamin kanssa enää jatkaa.
Ei ole MM-kisat sitten mistään helpoimmasta päästä ja ilman toimivaa huoltoa ja varsinki ilman varaosia on mahdoton ajaa kilpaa tuolla tasolla.
No onhan miehessäkin puutteita, ainakin ulkonäössä hahaa…

Portugalista lähdettiin kuukauden matkan jälkeen kohti Suomea.
Oma varma? Hiace odotti Gironassa jonne mentiin Mattilan autolla.
Siitä nappasin auton ja ihme kyllä ei oltu pöllitty vaikka toivoin =D.

Kaikki mua pelottelikin et ihan varmana on pöllitty; täällä on, niin paljon varkaita.
Ei ollu siis autoo pöllitty tai ylipäätään mitään.

Lähdettiin eteneen soturi Mattilan ja Serbin (mattilan mekatsu) kohti Ruotsia.
Munhan oli heivattava matka Hampurissa meno oli sen verran kovaa, koska rupes n.40h oltua valveilla.

Pääsin vihdoin Ruotsin laivalle ja matka kohti Suomea.
Reissu meni kaikin puolin ok, ilman isompia hasardeja.

Suomessa sitten rupesin miettimään mitä jatkossa, kun MM hommatkaan ei oikeen toiminu ja piikkillä ajo oli aikas vaikeeta.
Menin käymää Silvanin&Suomisen pajalla ja kerroin asiasta mikä on homman nimi.
Siellä ymmärrettiin asia hienosti ja tuumattiin yhdessä ettei piikki ole mulle sopiva.
Tarkoitukseni on ajaa kumminkin vielä tällä kaudella ainakin joku kisa ulkomailla pikkunelarilla.

Siis soitin sen jälkeen Peltolan Tommille hondalle ja siellä oltiin kiinnostuneita ottamaan mies takasin hondan sarviin. (iso kiitos)

Nyt on alla uusi hondan ruisku pikkunelari ja tarvii todeta,että pyörä on todellakin READY TO RACE.
Paketti auki ja viivalle!!!

Vielä haluan kiittää Silvan&Suominen Motorsporttia hyvästä tuesta, sekä Suzuki Finlandia.


T. MÄ