Kevättä rinnoissa ja Motocrossia mielessä.

Kuten moni huomaa olen ollut hurjan aktiivinen blogin kirjoittaja, pahoittelut siitä. Ja taas tulee uutta tekstiä. Vaan oikeasti, ennen päitsiä oli tosi kiireistä aikaa ja kiirus ei ole juurikaan helpottanut. Nyt on työkiireet lyönyt päälle ja harrastamiseenkaan ei ole jäänyt liikaa aikaa.
Palataksemme ajassa taakse päin Päijänteen ympäriajoon, voisin tässä kertoo hieman kuulumisiani ja fiiliksiäni siitä. Luonnollisesti olin pettynyt Päitsin sijoitukseeni, olin yleiskilpailun kuudes. Uskon, että parempaan olisi ollut mahdollisuuksia ilman epäonnea ja terveydellisiä vaikeuksia, mutta ei missään nimessä Kantosen ja Timosen kyytiin olisi vauhtini piisannut hyvällä onnellakaan. Perjantai-lauantai välisenä yönä kärsin kovista vatsakrampeista ja yöunet jäi lähes kokonaan nukkumatta. Se vaikutti lauantain ajamiseen ja en pystynyt taistelemaan edes silloisesta kolmospaikasta. Viime vuoden sixin kämppikselleni Oskarille onnittelut hyvästä suorituksesta! Suuret kiitokset mun huoltoporukalle ja tukijoille, jotka oli Päitsissä mukana. Äijät teki hyvää duunii ja saatiin tavoiteltu luokkavoitto kotiin. Ennen kisaa Turman Olli osoittautui mun "pelastavaksi enkeliksi". Oltsu nimittäin lainasi hänen loistavia kypärävaloja, kun mun valohommat oli mitä oli. Nyt sain hyvät tulokset ajettuu myös pimeän osuuksilla ja homma ei mennyt ihan "pimeeksi puuhaksi". Mut nyt on aika unohtaa Päitsi!

KTM Nordic oli järkännyt leirin huhtikuun alussa Latviaan. Homman nimi oli treenata crossia ja päätin lähteä mukaan. Enkä kyllä kadu päätöstä, vaikka epäröinkin vielä Viron puolella kelejä. Fiilis ja henki oli loistavat, etenkin KTM nordicin henkilökunnan kanssa. Samalla pääsin tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Kelit ei ollut loistavat, mutta riittävän hyvät samaan hyviä treenejä. Olinkin jo alkanut kaivata jotain vastaavaa treenireissua ja tällä matkalla sain lääkettä vieroitusoireisiini. Olen tottunut viettämään keväitä ulkomailla treenaamassa ja valmistautumassa MM-sarjaan. Tänä keväänä se ei kuulunut ohjelmaani, koska en aja MM-sarjaa. Kieltämättä homma on enemmän ja vähemmän hiertänyt mieltäni, mutta elän vielä siinä toivossa jospa se olisi taas joku päivä mahdollista. Tuloksia sieltä on tullut seurattua tiiviisti livenä netistä ja hengessä olen ollut mukana. Esimerkiksi tiimikaverini Antti on ajanut loistavasti. Ja Antille tsemppiä myös jatkossa.
Latviassa huomasin, että kuinka hienoa on ne ensi metrit suvikumeilla talven jälkeen. Radalla oli paljon "pikkupoikia". Näytti siltä, että vähän vanhemmatkin ja raavaammat kaverit veti suut messingillä, kuin olisi juuri ensimmäisen moponsa saanut. Me päästiin Heikkilän Handen kanssa fiilistelemään Latvialaista lumispooriakin, kun käytiin 2012 vuoden KTM:n protopeleillä vähän paikallisissa metsissä pyörimässä ja muutamia lumikasoja oli jäänyt sulamatta. Pakkohan se oli pelit sinne tunkee. Siispä kaikin puolin hyvä leiri.
Reissussa tuli taas todettua, että kyllä suomen kielellä pärjää ympäri maailmaa, jos sen tarpeeksi hitaasti ja jämerästi ilmasee. Nimittäin KTM:n huoltaja/mekaanikko "Raitsu" heitti huumorilla illallisen jälkeen Latvialaistarjoilijatarelle, että "tuo neljä kahvia ja baagelssit kiitos"! Naurettiin siinä äijien kanssa Raitsun tilaukselle. Mutta ei hitto! Uskomatonta, mutta totta, kohta oli kaffet ja baagelssit pöydässä. Ja taas naurettiin mahat kippurassa. Tarjoilija ei tietääkseni oikeastikaan osannut suomea, mutta ilmeisesti jälleen tällä kertaa jämerä suomalainen ilmaisu oli toimiva ja tuotti tulosta.

Innoistuin leirillä taas Motocrossista, jonka fani olen ollut aina. Päätin ottaa viidenpäivän treenien jälkeen osaa Kegumsin MM-motocross radalla ajettavaan kansalliseen kilpailuun ihan vaan harrastus- ja treenimielessä. Lainatakseni Salmisen Juhan toteamusta "olin kuin Liisa ihmemaassa" siellä nopealla MX-radalla. Isoja heittäviä hyppyjä ja pirun leveä rata. Yritin psyykata itteeni, ettei ne hypyt niin isoja ollut, kun äijien kans kierrettiin rataa. No ei ehkä crossimiehille, mutta tälläisenä enskamiehenä kyl ne vaikeilta tuntui. Ei ne niin pitkiä ollut (reilu 30 metrisiä), mutta tuntui, että ne heitti kuuhun ja alastulot oli aika lyhkäsiä. Muutaman tasaselle lojautetun hypyn jälkeen pelkäsin kuollakseni ja uskoni alko horjua. Hetken mä jo aloin epäröidä taitojani ja mietin jätänkö hypyt hyppäämättä. Mutta ei helvetti, enhän mä niin voi crossissa tehdä ja vieläpä muiden nähden. Ei antanut luonto periksi. Loppupäivästä rupes jo löytymään ne alastulotkin ja hypyt tuntui itseasiassa aivan törkeen hienolta. Tulos oli kolmessa erässä 9. 6. ja 5. Hyvin meni ja päätin osallistua myös viikkoa myöhemmin Viron Viljandissa ajettuun MX-kisaan. Sielä rata oli jo paljon helpompi mua ajatellen ja suht samanlaiset tulokset sain aikaiseksi 9., 2. ja 5. Mua kyl hirvitti lähtee sinne kisaan, kun jätkät pelotteli, et siel hypyt heittää viel enemmän. Vuosi takaperin siel jätkät oli valitellut ratamestarille, et hypyt kyl heittää aika korkeelle näin kevään ekoissa kisoissa. Siihen ratamestari Tauno Tuuli oli tokassu, että "kyllä minä tiedän mistä yleisö tykkää"! No olihan siellä ambulansseilla tänäkin vuonna töitä. Että näin Virossa! Ei vaan, rata oli ihan hyvä ja ok.

Olen aikaisemmin tässä menneinä vuosina halunnut ajaa yhden crossikisan kaudessa, tänä vuonna olen jo tuplannut sen. Tarkoituksena on olla tänä kesänä puomin takana useampaankin otteeseen ja seuraavaksi ajan Hyvinkään Supercrossin SM:ssä. Enduro on edelleen päälajini ja pysyy, mutta crossi on hieno ja niin fyysinen laji, joten se antaa loistavaa treenimotivaatiota. Jos haluatte nähdä lisää enskahyppyjäni, niin tulkaa Hyvinkäälle katsomaan.

Nyt kun on taas kevättä rinnoissa pyrin olemaan aktiivisempi bloggaaja.

Matto #31