Hyvää Joulua ja tervetuloa lukemaan blogejani!

Moi!

Olen uusi Xracing.fi bloggaaja. Tässä hieman taustaa millaisesta jannusta on kysymys.
 
Kuka, mitä, hä?
Endurokuski Jari "Matto" Mattila. Lempinimi Matto on italiaa ja tarkoittaa suomeksi hullua. Sain lempinimen vuonna 2008 ajaessani italialaisessa HM Honda tiimissä. Yksi tiimin mekatsu sen heitti ja siitä asti se on toiminut taiteilijanimenäni. 
"Matto" eli hullu, sopii kuulemma ajo-/elämäntyyliini ja istuu hyvin nimeeni.
 
Taustaa..
Ikää on kertynyt 29 vuotta ja toivottavasti nyt ei tuu sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä. Ei taida olla siitä pelkoa, kun tuntee ittensä henkisesti 15 vuotiaaksi. Sen verran lapsenmielisestä kaverista on kysymys, joten hymyissä suin ja ymmärrystä juttuihini.
 
Asustelen Järvenpäässä ja Mäntyharjussa. Tarkoittaen, että vietän niissä aikaani noin fifti sixti. Järvenpäässä on kotini, mutta Mäntyharjulla on yritykseni toimitilat ja pyöränlaittopajani, joten tota väliä tulee sahattua "voortillani" ihan kohtuullisen usein. Voisin myös kutsua itseäni niin ikään Mäntyharjulaiseksi kesäasukkaaksi, koska meidän mökki sijaitsee siellä ja olenhan mä sieltä kotoisin.

Harrastukset.. 
Harrastuksiini kuuluu laadukasta jääkiekkoa HC Crusaders joukkueessa, motocrossia, jäärata-autoilua ja viime kesänä tuli paljon ajettua Jetskillä. Koska otan edelleen enduron tosissani, saavuttaakseni parhaan mahdollisen tuloksen, treeneihini sisältyy myös juoksua, hiihtoa, kuntosalia, pyöräilyä ja jääkiekkoa. Käyn myös intensiivisesti katsomassa eri urheilulajeja mm. lätkämatseja ja rallia. Urheilu ja sen seuraaminen on suuri osa elämääni ja kuuluu vapaa-aikaani.
 
Työ..
Työkseni toimin yrittäjänä ja teen lähestulkoon kaikkea työtä, mistä vaan saa leipää pöytään revittyä. Tarkemmin sanottuna, ajan enduroa ja yritän saada siihen mahdollisimman hyvää sponssitukea. Tällä hetkellä en sillä itteäni elätä, joten extrana laittelen prätkiä ja teen alihankintana asennus/rakennushommia.
 
Ura..
Enduroa oon ajanut enemmän tai vähemmän ammatilaisena MM-sarjassa 2002-2010. GasGasin tehdastiimissä olin 2 vuotta ja Betan tehdastiimissä 2 vuotta. Aholan tiimikaverina HM Hondalla ajoin kaudella 2008 ja muutaman vuoden pikkutiimeissä/omalla tiimillä. Tätä ei monikaan usko, mutta ajoin kauden 2006 Puolalaisessa tiimissä ja oon myös silloinen Puolan mestari. Se on varmaan historiaa suomalaisessa moottoriurheilussa. Ollaankin joskus Aholan Mikan kanssa saunan lauteilla naurettu, että ei h..lvetti …sitä ei tuu enää 10 vuoden päästä kukaan uskomaan. Niistä huikeista ajoista Puolassa vois joskus jotain vaikka näissä blogeissa paljastaa.
 
Crossista enduroon ja metsään mä eksyin vuonna 2000, ku Aron Samuli ja Laaksosen Jani kerhokavereina sitä silloin taannoin ehdotti. Samuli ja Jani oli jo lajin ammattilaisia. Crossarina, hivenen väheksyvällä asenteella enduroa kohtaan, osallistuin tuusulan moottorikerhon sarja-enska kisaan. Se kokemus sitten muutti kertaheitolla mun asenteen. En voinut ku ihmetellä, kuinka saakelin kovaa jätkät veti siellä kivikossa ja puitten välissä. Jäin äijille tolkuttomasti ja jännitin ajamista niin paljon, et olin ihan hapoilla kuin kuollut kana. Sit muistan sen hetken kun päätin, et tän homman haluun joskus oppia.

Kaudella 2001 ajoinkin sitten Hondan 250 2T:llä täyden SM-sarjan,Vantaan ja Ruotsin MM:n ja ensimmäisen joukkue-MM:n eli Sixin Ranskassa.
Uusi laji oli niin mielenkiintoinen haaste, että vaihdoksen jälkeen mulla ei oo enää koskaan ollut motivaatio-ongelmia ajamiseen. Tavoitteena silloin oli ammattilaisuus ja tiimipaikan saaminen MM-sarjaan. Huomasinkin ensimmäisen talvikauden jälkeen, että haluan pois Suomen talvesta ulkomaille ajamaan heti vaan kun on mahdollista. Spooriajamisestani ei tullut yhtään mitään ja kaatuilin pitkin penkkoja. Sinnittelin täysin crossikuntoisella CR250 kakstahtisella. Jokainen joka tuntee tuon pelin tietää millainen raketti oli kysymyksessä, se pyörä ei nuorta pojan kloppia säälinyt.

No sitten 2002 lähdin pankin kautta kiertämään yksityisenä MM-sarjaa ja 2003 sain tehdastiimipaikan GasGasilta. Se on yksi urani huippuhetkiä, koska suuri tavoite toteutui ja isoja riskejä olin hommaan ottanut. Silloin en osannut sitä niinkään arvostaa, koska se tuntui vaan niin luonnolliselta ja niinhän mä olin sen suunnitellutkin. Nyt sitä arvostaa jo ihan toisella lailla ja ymmärtää mikä joulu mulla sillon kävi.

Taustajoukot.. 
Faija hoiti homman alkuun ja aloin 5 vuotiaana ajaa. Hän antoi mahdollisuuden harrastukseen aina täysikäiseksi asti, panostamalla hommaan paljon. Sitten oli mun aika vuorostaan selviytyä harrastuksen taloudellisista menoista. Se antoikin hommaan rutkasti haasteita ja motivaatiota saada uraa eteenpäin. Sitten Lahden Jouni astui mukaan kuvioihini ja Jouni mun enskauran oikeesti aloittikin. Jone jelppas sillon mua kaikessa aina pyörän säilytystallista lähtien. Hän oli myös se joka mua tsemppas lähtemään ulkomaille.

Sitten Strömmin Celle auttoi paljon vuonna 2002, palkatessaan mut sille hommiin Gasgasin maahantuontiin, sielläkin rassasin pyöriä. Celle puhui mulle myös Gassin tehtaan tuen samana vuonna MM-sarjaan ja auttoi mut tehdassopimukseen kaudelle 2003. Ilman Celleä ja hänen loistavia suhteita mun omat rahkeet ei olis riittänyt mihinkään.

2004 tapasin Puhtilan Pepen, törmättiin ihan sattumalta kesällä rantabaarissa. Heh..muistaakseni rankan yön jälkeen alkoi hyvä ystävyys. Pepe on ollut tässä menneinä vuosina tärkeä ja korvaamaton henkilö niin ystävänä kuin suurena Sponssinani.
Hän on pitänyt mut tän lajin parissa vaikeina aikoina. Jotain muitakin on tossa hengaillu mukana enemmän tai vähemmän. Taustajoukoista Faija, Jouni ,Celle ja Pepe ovat ne tärkeimmät urallani tähän mennessä.
 
Tähän päivään..
Nyt ympyrä taas sulkeutuu ja palaan SM-sarjaan epäonnistuneen MM-kauden jälkeen. MM-sarjaan kyllä kävin joitain neuvotteluita ja se oli mun tavoite, mutta homma on mennyt  sielläkin taloudellisesti vaikeeksi ja tiimipaikat on oikeesti kortilla. Ajaamaan sinne kyllä pääsis, mut pitääkseen homman työnä ja ammattimaisena se on vaikeeta. Ainakin ns. rivipelaajalle. Rahoituksen löytäminen kiireellä MM:iin ei olisi onnistunut. Joten ens kaudella keskityn taas 100% SM:iin, mut ajatuksesta MM-sarjaan paluusta en vielä luovu. Ehkä sit taas kaudella 2012. Nyt sit valmistaudutaan ihan kympillä tulevaan kauteen ja tavotteet on tietysti kovat. Muuta kun mestaruutta ei kiinnosta edes ajatella.
Paikat ei oo ihan täydellisessä kunnossa ja tarvii nyt tarkkaan miettiä, millon ne hoidettais kuntoon, ettei se vaikuttais millään tapaa valmistautumiseen. Meinaan nimittäin olkapää ja polvi vähän reistaa, mut jossain välissä niitä tarvis fiksata. No niillä on kyl vedetty jo koko loppukausi, ettei ne vauhtiin vaikuta. Luminen talvi näyttäis tulevan, joten mun pitää taas alkaa treenaa tota spooria mahdollisimman paljon, et saa siitä hommasta taas kiinni. Tykkään nykyään sitä ajaa, jos vaan löytää hyvän tatsin hommaan. 

Ihan normitöitä tässä taas paukutellaan, kun siihen nyt on aikaakin. Nyt ei tuu nimittäin lähettyy mihinkään ulkomaille treenaa.
 
Tarkoitus on kirjoitella jatkossa mitä mun racing- ja normielämässäni tapahtuu aina treenejä myöten. Yritän täs pitää itteeni aktiivisena, niin tulee jotain mehevää kerrottavaa, ehkä otan myös kantaa näihin lajikohtaisiin asioihin. Eli Enduropolitiikkaa ehkä myös luvassa.
 
Matto #31
jarimattila.com