Idoleita

Hell-ou !

Pitkään on taas vierähtäny, kun viimeksi kirjotin. Voisinpa väittää edes olleen niin kiire, etten oo kerinnyt mitään rustaamaan. Näin ei kuitenkaan ole. Viime reissun jälkeen - mistä kyllä olis riittäny kirjotettavaa, mut sillon oli oikeesti kiire - loukkasin ranteeni ja sitä -ja pian loukkaantumisen jälkeen alkanutta flunssaa- on paranneltu näihin päiviin asti. Tässä kirjoituksessa en ajatellut paneutua niinkään omiin päivärutiineihini tai reissussa sattuneisiin kömmähdyksiin, vaan ajattelin kirjoittaa hieman omista idoleistani ja siitä, mikä vetää aina takaisin pyörän päälle loukkaantumisen jälkeen.

Muutama viikko sitten olin juoksemassa vuoden 2007 pikkuluokan suomenmestari Tommi Lehmusvirran kanssa lenkkiä. Ollaan oltu Tommin kanssa pitkään kavereita, mutta miestä ei ole enää hirveästi näkynyt sen jälkeen kun se päätti vetäytyä crossihommista. Tommin entinen valmentaja siirtyi Tommin eläköidyttyä mun valmentajaksi ja Mikken kanssa teen edelleen hommia. Onkin ollut kiva verrata omia testituloksia omaan lapsuuden idoliinsa. Lenkille lähtiessäni tiesin miehen juosseen puoli maratonin vähän aikaa sitten sairaaseen aikaan, joten en odottanut jättäväni sitä ensimnäiseen irtiottoon. Homma meni kuten ennalta odotin; Tommi vei kuin pässiä narussa. Ei voi kun ihailla miehen fyysistä kuntoa!

Palaamme tarinassa viime viikon keskiviikkoon. Olin kerinnyt olemaan pyörän päällä kolme päivää ja tiistai-illalla paluumatkalla radalta Kullaksen Harri otti yhteyttä; Missä kunnossa rata on jos tullaan huomenna ? -Loistavassa ! Harri saapui Salon Kavilannummen radalle ja ei siinä voinut taas kun ihailla. Miehen eleetön tyyli tekee kerta toisensa jälkeen vaikutuksen. Radan ylälenkillä sijaitsevan neljän patin rytmisuoran mies ylitti muiden 2-2 rytmistä poiketen 3-1. Eihän sitä voinut kuin seurata esimerkkiä. Itse lopetin jo omaa vetoa ja menin ottamaaan autolle varusteita pois kun Harri vielä jäi jatkamaan. Pikkunen crossari tuli suu vaahdoten mun luo kysymään: Onks toi 151 oikeesti Harri Kullas ? vastattuani myöntävästi pieni mies ei meinannut pysyä housuissaan. Harri taisi olla senkin pienen crossarin idoli.

Loistavasti alkanut treeniviikko jatkui samalla kaavalla kun Söderbergin Ludde ilmaantui paikalle perjantaina. Ludden kanssa ajettiin meidän savipellolla mikä oli sateiden jälkeen muokkaantunu melkoiseksi liejuksi. Saatiin ajettua hyvät treenit ja ainaki itellä oli tosi hauskaa kun sai taas ajaa porukassa. Ludden kanssa tuun muutenki hyvin toimeen ja tykkään sen tyylistä olla ressaamatta liikaa asioista.

Omia idoleitani on aina ollut kolme: Windham, MgCrath ja Carmichael. Windhamin eleetön tyyli ja luvovuus pyörän päällä on aina ollut inspiroivaa. McGrath, The King of supercross, tarviiko lisätä jotain ? RC:n aggressiivinen tyyli ja ennenkaikkea työ jolla on ansaittu arvo G.O.A.T saa ihon kananlihalle. RC nousi viimeistään omissa silmissäni Evertsin ohi 2005 Ranskan Èrneessä joukkouekisoissa. Tapa jolla RC otti kilpailun haltuun oli vakuuttava.

Katsoessani Harrin ajoa näen siinä samaa eleettömyyttä kuin Windhamissa. Ludden tyyli pitää hauskaa ajamalla ja ajamisen ohella muistuttaa McGrathin supercross only sopimuksia jolloin jäi aikaa muullekkin kui ajamiselle. Mies kuitenki todisti kaikille osaavansa oikeasti ajaa myös voittamalla ulkoratojen mestaruuden. Lehmusvirta ja RC: kova työnteko, periksi antamattomuus ja uran lopettaminen silloin, kun siihen aukeaa mahdollisuus ilman suurta katkeruutta ja vihaa lajia kohtaan, mikä on nähtävissä niin monissa liian pitkään jatkaneissa kuljettajissa.

Ja mikä saa mielen vetämään takaisin radoille loukkaantumisen jälkeen ? McGrathin NacNac Terrafirmoissa on kultaa !

Kirjoitellaan taas kun siihen on oikeasti aihetta. Peace !

-Eeli615