Buenos Aires ! ...eiku días

Dodii. Paljon on vettä virrannu vesijohtoverkostossa sen jälkeen ku oon viimeks kirjotellu. Ellen ihan hirveesti väärin muista niin viimekertanen päivitys taitaa olla uudenvuodenaatolta. Sen jälkeen on tapahtunu jos jonkun näköstä. Niin hyvässä kun pahassaki. Uudenvuoden jälkeen alettiin odottelemaan tammikuun 8:tta päivää. Oikeestaan kahdesta syystä: Superikauden avaus ja Kullaksen Harrin oli määrä saapuu hoodeille sillon. No, se tammikuun kaheksas ei ollu mun osalta ihan niin loistelias kun oltiin odotettu. Olin jo oikeestaan päättäny et en tuu tästä tapahtumaketjusta ikinä julkisesti huutelemaan, mut koska kaikki loppujen lopuks käänty parhain päin ni voin kertoo tän 'hauskana' ja opettavaisena tarinana.

Lähettiin tosiaan 8. tammikuuta Totanaan treenaamaan muitten suomalaisten kanssa ja rata oli viimisen päälle hienossa kunnossa möyhittynä ja kasteltuna. Treenit lähti käyntiin hyvin niinku oikeestaan kaikkina muinaki päivinä tätä ennen. Päivän puolivälissä ajoin erää kelloa vastaan ja viimisellä kierroksella arvion vauhdin vähän väärin hyppyriin tultaessa ja scrubasin* itseltäni perän alta. Hyppyrin lähdössä oli pieni kaksoiskärki ja keula osus vielä ihan nätisti siihen mihin pitikin, mut takapää lähti alhaalta ilmaan ja olinki ilmassa sit jo selkä menosuuntaan. Alastulo niinku arvata saattaa ei ollu pehmein mahdollinen. Heti maassa maatessani tiesin et kaikki ei oo nyt ihan kondiksessa. Mun onnekseni perheet Savaste ja Lehtinen, sekä Kauppisen Teppo ja paikalliset harrastajat soittivat ambulanssin heti paikalle. Iso kiitos teille siitä ja huolenpidosta radalla ! Sairaalaan päästyäni mua siirreltiin osastolta toiselle, eikä kukaan kyenny kertomaan, et mikä mulla oli, koska eivät puhuneet englantia. Ite tiesin vaan et maha on vähän turhan kipeä.

Yötä vasten ne lähti siirtämään mua Murcian sairaalaan, missä oli osasto täynnä sisätautilääkäreitä. Tässä kohtaa tajusin et jotain vissiin on rikki. Perillä ne siirsi, mut teholle ja kertos et selästä on kaks nikamaa murtunu ja perna ja maksa on revenny. Täs kohtaa meinas Takatalon poikaa vähän itkettää. Teholla makoilin sit neljä päivää ja otin rennosti. Ihmettelin ku kivut on näin vähäset. Pistin vahvan lääkityksen piikkiin...

Neljä päivää teholla maattuani, mut siirrettiin osastolle, missä tutuks tulivat outo ruokailurytmi, sairas määrä omaisia huoneissa ja sana mañana (tarkoittaa huomenna - ei koskaan). Yritin sit kysellä, et mikä mun tilanne mahtaa olla ? Maksassa on kuulemma pieni repeämä. Yritin sit kysellä hämmentyneenä niskan ja pernan tilannetta. Ei sellasista oo kukaan kuulemma maininnukkaa. Oon kuvitellu omiani. Just ! 10 päivää sit kaiken kaikkiaan kulutin aikaani siel osastol ja ihmettelin ku ei oikeen oo kipuja ja ykskään hoitaja oo käyny ees kattomassa mua. No pääsin kuitenki sopivasti pois, et kerkisin jo etukäteen varatulle lennolle Suomeen seuraavana aamuna.

Suomessa menin sit heti sisätautilääkäriin ja tuomio oli sekä uskomattoman helpottava, että turhauttava. Helpottavan siitä teki se, että repeämä maksassa oli kuulemma ollut hyvin pieni ja se oli täysin parantunu joten sain ruveta treenaamaan. Haittaa ei siis kaatumisesta aiheutunu loppujen lopuks juurikaan. Turhauttavan lääkärikäynnistä teki se, että sain kuulla, et Suomessa oisivat pitäneet sairaalassa maksimissaan kaks päivää tarkkailussa. Nyt Espanjalaiset pitivät tyhmää turistia kymmenen päivää ja ottivat vakuutusyhtiöltä rahat pois. No tulipahan taas tutustuttua tarkemmin paikalliseen kulttuuriin ! Suomessa siis oltiin Pepen kanssa reilu viikko ja teki tosi hyvää nähän kavereita ja touhuta vähän juttuja crossin ulkopuolella. Tyttöystäväkin oli silminnähden kiitollinen et tulin käymään. Hiitämään oli pakko päästä ja kaks kertaa tulikin käytyä. Tosin ekaa kertaa ei voi hiihtämiseks kutsua. Nyt ollaan taas jo viikko oltu Espanjassa ja treenit pyörii täysillä.

Ensimmäinen kisa on tarkoitus ajaa viikon päästä sunnuntaina täällä Espanjassa. Siitä viikon päästä ois luvassa Starcross Mantovassa Italiassa minne (ainakin elän siinä uskossa) sain starttiluvan. Ja viikon päästä Mantovasta ois Italian mestikka Ponte a Egolassa. Tämän jälkeen oiskin tarkotus suunnata karavaani kohti belgiaa ja hiekkaratoja. Yritän tarinoida lisää kisojen jälkeen kunhan päästään johonkin netin ääreen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-Eeli615

*Scrub. Toimenpide hyppyrin nokalla, jolla tavoitellaan matalampaa ilmalentoa ja kovempaa nopeutta hyppyrin nokalle ajettaessa. Videomateriaalia youtubessa hakusanoilla Bubba's scrub